Asiantuntija Aleksi Pursiainen: ”Kansainväliset pakotteet ja vientivalvonta ovat tulleet jäädäkseen suomalaisten yritysten arkipäivään.”

Venäjä-pakotteiden sekä Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasodan vuoksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvän sääntelyn rooli kansainvälisessä kaupassa on noussut ennennäkemättömän tärkeäksi. Samalla sääntelyn määrä, monimutkaisuus ja sen rikkojille määrättävät seuraamukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Kansainvälisesti toimivien suomalaisyritysten riskit ovat siten olennaisesti lisääntyneet viimeisen vajaan vuosikymmenen aikana. Uutuuskirjassaan Kansainväliset pakotteet ja vientivalvonta asiantuntija Aleksi Pursiainen kertoo, miten näiltä riskeiltä voi välttyä.

Millä tavoin kiristynyt suurvaltakamppailu on vaikuttanut tavallisiin suomalaisyrityksiin?

Kansainväliset pakotteet ja vientivalvonta ovat jo pitkään olleet tärkeitä kansainvälisen suurvaltapolitiikan vaikutuskeinoja. Pakotteiden avulla on pyritty torjumaan yksittäisiä turvallisuusuhkia ja vientivalvonnalla rajoittamaan kehittyneiden teknologioiden vuotamista vastustajien käsiin.

Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen suurvaltakamppailu on kuitenkin moninkertaisesti lisännyt näiden toimien painoarvoa. Erityisesti Yhdysvalloissa Kiinan nousu koetaan eksistentiaaliseksi uhaksi, jota koetetaan hillitä nimenomaan vientivalvonnan keinoin. Siksi Yhdysvallat myös mustasukkaisesti valvoo sääntöjensä noudattamista rajojensa ulkopuolellekin ja määrää ankaria seuraamuksia niiden rikkojille niiden kansallisuudesta riippumatta.

Suomalaisen yrityksen arjessa muuttunut tilanne näkyy monin tavoin. Erilaisten pakoteluetteloiden seuraamisesta ja noudattamisesta on tullut täysin välttämätön osa liiketoimintaa. Samalla erityisesti Yhdysvaltojen vientivalvonta kohdistuu nykyisin aiempaa arkipäiväisempiin tuotteisiin, minkä johdosta vientivalvontasäännöt täytyy nykyisin tuntea muissakin kuin sensitiivisiä tuotteita valmistavissa yrityksissä. Myös seuraamusriski on siis kasvanut samalla, kun sääntely on tällä tavoin lisääntynyt ja monimutkaistunut.

Mikä on Euroopan unionin rooli tässä kiristyneessä kansainvälisessä tilanteessa?

Euroopan unionissa ja Suomessakin on alettu kantaa suurta huolta siitä, miten eurooppalaiset yritykset selviävät riitaisten suurvaltojen asettamien sääntöjen ristiaallokossa. EU:lla on kuitenkin vain rajallisesti keinoja vaikuttaa tilanteeseen, sillä monella teollisuudenalalla hankinta- ja jakeluketjut ovat yhtä lailla riippuvaisia Yhdysvalloista kuin Kiinastakin. Yritysten on vain pakko opetella muuttuneet kansainväliset pelisäännöt ja pyrkiä minimoimaan riskinsä niiden puitteissa.

Samaan aikaan EU on uudistanut ja laajentanut omaakin sääntelyään tavalla, joka ei pelkästään ole helpottanut tilannetta. Syyskuussa 2021 voimaan tullut uusi vientivalvonta-asetus lisää yritysten velvoitteita muun muassa tunnistaa tilanteita, joissa niiden tuotteet tai palvelut saattavat päättyä sotilaalliseen loppukäyttöön tai esimerkiksi ihmisoikeuksia loukkaavaan käyttöön. Samalla EU on uudistamassa niin sanottua antiboikottiasetustaan, jolla nimenomaisesti kielletään tiettyjen Yhdysvaltojen pakotesäädösten noudattaminen Suomessakin – siis siitä huolimatta, että noudattamatta jättäminen voi johtaa seuraamusmaksuihin Yhdysvalloissa.

Miten suomalainen yritys voi välttää sakkomaksut ja muut seuraamukset?

Yhdelläkään yritysjohtajalla ei ole enää varaa suhtautua välinpitämättömästi pakotteiden ja vientivalvonnan noudattamiseen. Varsinaisten oikeudellisten seuraamusten lisäksi laiminlyönnit aiheuttavat kasvavia käytännöllisiä ongelmia ja kustannuksia: esimerkiksi kansainväliseen kauppaan liittyvien pankki- ja rahoituspalveluiden edellytyksenä alkaa poikkeuksetta olla se, että yritys voi osoittaa ottaneensa käyttöön tehokkaat menettelyt sääntelyn noudattamiseksi. Vastaavia vaatimuksia sisältyy enenevässä määrin myös hankintasopimuksiin, sillä toimittajatkin ovat alkaneet herätä omien toimitusketjujensa epäsuoriin pakoteriskeihin.

Minimissään rajat ylittävää kauppaa käyvien yritysten odotetaan tarkastavansa asiakkaansa ja muut kumppaninsa sekä niiden omistajat erilaisia pakoteluetteloita vastaan. Usein tarpeen on kuitenkin ottaa käyttöön muitakin menettelyitä, esimerkiksi tuotteiden laillisen loppukäytön varmistamiseksi ja tarvittavien vientilupien hankkimiseksi.

Tärkeintä on kuitenkin se, että käyttöön otettavat trade compliance -menettelyt perustuvat yrityksen omaan riskiarvioon ja että ne suunnitellaan tavalla, joka mahdollisimman joustavasti sopii yhteen yrityksen muiden toimintamallien kanssa. Tällöin saavutetaan käyttävissä olevien resurssien puitteissa suurin mahdollinen varmuus liiketoiminnan lainmukaisuudesta ilman, että tuottavuutta rasitetaan yhtään enempää kuin on välttämätöntä.

Kirjailija

OTM Aleksi Pursiainen on alansa johtava asiantuntija Suomessa. Teokseen on koottu hänen vuosikymmenen kokemuksensa viranomaisten, vientiyritysten ja finanssilaitosten vaativimpien trade compliance -haasteiden ytimestä.

Kansainväliset pakotteet ja vientivalvonta

Ilmestyy lokakuussa 2021

ISBN 978-952-14-4330-5

432 s., 139 €