Siitä on jo kohta 30 vuotta kun kävin oman asepalvelukseni Parolannummella ja Riihimäellä, olivat lähettämässä Haminaankin mutta yrittäjänä työesteet estivät sen.
Sittemmin olen ehtinyt olla vähän siellä sun täällä Euroopassa töissä ja matkoilla ja tässä vaiheessa on hyvä miettiä vähän omaa asennetta itsenäisyyttä kohtaan.
Sota ei koskaan ole hyvä asia. Sisällissota tai vapaussota, jolla saatiin aikaiseksi itsenäinen Suomi, oli aikaa, jollaista me nykyaikana emme voi edes kuvitella emmekä halua oikeasti tietä, mitä silloin Suomessa tapahtui. Ei siihen aikaan ihmisillä ollut lupaa ajatella vapaasti tai ainakaan ei pystynyt eikä saanut ilmaista itseään vapaasti, ilman pelkoa joutua vankileirille tai vastaavalle.

Kiitollisuus ja itäraja

Itsenäisyys vuonna 1917 ei vielä muuttanut tuota tilannetta heti, mutta seuraavat kymmenen vuosikymmentä ovat tehneet Suomesta sen, mitä se on nykyään. Ja sanotaan sodasta mitä tahansa, olen iloinen ja kiitollinen suomalaisille sotilaille ja heidän ponnistuksilleen ja uhrauksilleen, mitä he tekivät toisen maailmansodan aikana. Ei tarvitse kuin katsoa itärajan toiselle puolelle ja uudestaan Suomen rajan sisälle, kun voi ymmärtää kiitollisuuden.
Mutta mitä itsenäisyys merkitsee nykyaikana? Suomi on osa Eurooppaa, osa tietynalaista valtioliittoa, jolla on oma valuutta (euro) ja oma hallinto, joka sanelee mitä Suomessakin saa ja ei saa tehdä. Itseasiassa Euroopan Unioni myös johtaa jäsentensä ulkopolitiikkaa, tavallaan. Eli mitä on jäljellä itsenäisestä Suomesta?
Itse monessa maassa asuneena, maan nimi ei välttämättä merkitse minulle enää niin paljoa, koska voisin asua missä vain Euroopassa, se on meillä nyt oikeutena. Mutta aina olen palannut Suomeen, synnyinmaahani ja pidän tätä yhä maailman parhaimpana maana.

Suomalaisuus

On hienoa olla suomalainen ja osa itsenäistä Suomea, vaikka se merkitseekin nykyään aivan erilaista asetelmaa kuin joskus aiempina vuosikymmeninä. Samalla haluan ajatella ja pitää itseäni eurooppalaisena ja silloin maiden rajat hämärtyvät ja myös tietynlainen itsenäisyys. Emmehän me enää ole täysin itsenäisiä maana, koska olemme osa valtioiden liittoa, Euroopan Unionia. maana meillä on enää näennäinen itsenäisyys.
Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta, jota kannattaa juhlia ja muistella kahta sotaa, joiden ansiosta Suomi on olemassa, mutta pitää samalla muistaa, että olemme maana vielä nuori ja mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan, sen aika näyttää.
Minulle itsenäisyys tarkoittaa lähinnä sitä, että voin sanoa olevana suomalainen ja olevani Suomesta mutta en usko, että itsenäisyydellä itsessään on minulle enää niin suurta arvoa kuin edesmenneellä isälläni tai hänen isällään oli, ajat muuttuvat ja samoin yhteiskunta ja ajattelutavat.
Se että olen kiitollinen veteraaneille ja se tosiasia, että olen saanut syntyä ja elää turvallisessa maassa ovat minulle suuria iloja ja tuntemuksia, mutta pelkkä itsenäisyys ei merkitse minulle enää niin paljoa.
Eurooppalainen Suomi ei ole enää sellainen itsenäinen objekti, jonka itsenäisyyden eteen välttämättä tehtäisiin sellaisia uhrauksia mitä Suomessa tehtiin 1910-luvulla ja 1930- ja 40-luvuilla, unohtamatta sotakorvauksien maksamista.

KO