Suomalainen työelämä on monella tapaa murroksessa, ja uudet tutkimustulokset nostavat esiin ristiriidan, joka heittää varjon muuten valoisiin lukuihin. Olemme ylpeitä työstämme ja koemme sen syvästi merkitykselliseksi, mutta samaan aikaan suuri osa meistä kamppailee riittävän toimeentulon kanssa. Kyseessä on ilmiö, jota voisi kutsua ”merkityksen paradoksiksi”, ja se uhkaa jarruttaa Suomen työelämän kehitystä juuri silloin, kun tuottavuutta ja uudistumiskykyä tarvittaisiin kipeimmin.

Suomalainen työ ry:n tuore Työelämäindeksi, jonka kokonaisarvo asettuu lukemaan 6,7 (asteikolla 1–10), kertoo työelämämme olevan peruspositiivisella pohjalla, mutta ei kuitenkaan vailla vakavia haasteita. Pisteet osoittavat, että myönteisiä kokemuksia on paljon, mutta kehitystarpeita on tunnistettu, ja yksi niistä on räikeämpi kuin toinen.

Ylpeästi töissä: merkitys ja yhteisöllisyys kantavat

Suomalaiset ovat sitoutunutta ja ylpeää kansaa, kun puhutaan omasta työstä. Lähes neljä viidestä, 79 prosenttia vastaajista, kokee työnsä aidosti merkitykselliseksi, ja 76 prosenttia tuntee siitä ylpeyttä. Tämä luo vahvan perustan työn laadulle ja motivaatiolle, mikä on kansantalouden kannalta valtava voimavara.

Merkityksellisyys ja ylpeys kumpuavat usein tunteesta, että oma työpalikka on osa suurempaa, hyvää tuottavaa kokonaisuutta – oli kyse sitten terveydenhuollosta, opetuksesta, tai teollisuuden innovaatioista. Monille suomalaisille työ ei ole vain keino maksaa laskuja, vaan myös tärkeä identiteetin ja itsearvostuksen lähde, joka tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa itseään ja käyttää omia vahvuuksiaan.

Myös esihenkilötyöhön ollaan pääosin tyytyväisiä; jopa 63 prosenttia antaa lähijohtajalleen hyvän arvosanan. Tämä viittaa siihen, että työpaikoilla on pystytty panostamaan hyvään johtamiseen ja työntekijöiden arvostukseen, mikä on merkityksellisyyden kokemuksen kannalta elintärkeää. Vahva johtaminen on avain myös siihen, että työntekijät näkevät oman työnsä tuloksen ja linkittymisen organisaation suurempaan missioon.

Yhteisöllisyyskin kukoistaa, sillä 64 prosenttia kokee työyhteisönsä aidosti yhteisölliseksi. Hyvät ihmissuhteet ja tuki kollegoilta ovat kriittisiä paitsi työhyvinvoinnin, myös työn imun ja psykologisen turvallisuuden kannalta. Kun työpaikalla voi luottaa toisiin ja uskaltaa tuoda esiin ideoita tai epäonnistumisia, se tukee myös organisaation kykyä uudistua ja oppia.

Toimeentulon uhka: luvut synkistyvät palkan kohdalla

Kun siirrytään palkkapussiin ja toimeentuloon liittyviin kysymyksiin, Työelämäindeksin luvut sukeltavat huolestuttavasti. Toimeentulo saa osa-alueista matalimman arvosanan, vain 5,9. Tämä luku on suora osoitus siitä, että vaikka työ koetaan henkisesti palkitsevaksi, materiaalisesti tilanne on usein heikko. Vain puolet suomalaisista luottaa siihen, että saa työstään riittävän toimeentulon.

Tämä epäluottamus näkyy suoraan siinä, että reilu kolmannes (yli 33 %) suomalaisista paikkaa ansiotasoaan tekemällä sivutöitä. Tahti on kiihtynyt, ja sivutyötä tekevien määrä onkin kasvanut Suomessa jo pidemmän aikaa. Tilastokeskuksen mukaan sivutyötä tekevien osuus työllisistä on kasvanut: vuonna 2009 osuus oli 3,2 prosenttia, ja esimerkiksi vuoden 2023 tietojen mukaan se oli jo 5,2 prosenttia, eli noin 136 000 työllistä. Tämä trendi on vahva osoitus siitä, että yhden työnantajan malli ei enää riitä kattamaan kaikkien taloudellisia tarpeita. Tulevaisuudessa odotetaan yhä useamman joutuvan tai haluavan rakentaa toimeentulonsa useasta eri lähteestä.

Työelämän sirpaloituminen ja rakenteiden joustamattomuus

Sivutöiden ja freelancetyön yleistyminen on osa laajempaa työelämän monimuotoistumisen trendiä. Ihmiset haluavat joustavuutta ja mahdollisuuden rakentaa omanlaisiaan, osaamistaan ja elämäntilannettaan vastaavia kokonaisuuksia. Kuitenkin, kuten Suomalainen työ ry:n tutkimuspäällikkö Jokke Eljala toteaa: ”Työ antaa merkitystä, mutta ei aina riittävää toimeentuloa. Tämä on työelämän suuri paradoksi.”

Ongelma ei ole vain yksittäisen työntekijän palkassa, vaan siinä, että yhteiskunnan rakenteet eivät ole pysyneet perässä työn muutoksessa. Palkkausjärjestelmät, verotus ja sosiaaliturva ovat usein suunniteltu perinteisen, yhden työnantajan kokoaikatyön mallin ympärille. Kun suomalainen tekee sivutyötä, verotus koetaan raskaaksi ja epäoikeudenmukaiseksi, mikä karsii motivaatiota lisäansaintaan ja joustavuuteen.

Myös työn arvostus ja palkkaus koetaan usein olevan ristiriidassa. Moni kokee, että palkka ei vastaa työn vaativuutta tai omaa osaamista – tässä törmäävät merkitykselliset, mutta matalapalkkaiset alat. Lähihoitajan työ voi olla syvästi merkityksellistä, mutta se sijoittuu palkkavertailuissa usein häntäpäähän. Tämä luo painetta, jossa työntekijän täytyy tasapainotella henkisen ja materiaali-taloudellisen hyvän välillä. Kun talous on tiukalla, henkinen palkitsevuus ei yksinään kannattele.

Tämä toimeentulon haaste voi pahimmillaan johtaa siihen, että lahjakkaat ja osaavat työntekijät joutuvat siirtymään aloilta, joita he pitävät merkityksellisinä, paremmin palkattuihin tehtäviin. Tämä hidastaa tuottavuuden kasvua ja estää yhteiskunnan uudistumista niillä aloilla, joilla osaamispula on jo nyt huutava.

Työelämän tulevaisuus vaatii rakenteellisia muutoksia

Työelämän murros ja uudet trendit, kuten tekoälyn hyödyntäminen, kiihtyvä digitalisaatio ja vihreä siirtymä, edellyttävät työntekijöiltä jatkuvaa uudistumiskykyä ja osaamisen kehittämistä. Indeksin mukaan suomalaisella työvoimalla on tähän vahva halu ja kyvykkyys.

Jotta tämä uudistumismotivaatio ei latistuisi taloudellisten huolten alle, tarvitaan Eljalan mukaan muutoksia myös yhteiskunnan rakenteisiin. Joustavuuden lisääminen on keskeisessä roolissa, jotta uudenlaiset työn tekemisen tavat, kuten projektiluontoinen työ ja useat tulonlähteet, olisivat taloudellisesti kannattavia ja sosiaaliturvan kannalta turvallisia. Myös oppimiskulttuurin vahvistaminen on tärkeää, sillä tulevaisuuden työelämässä korostuvat entisestään sellaiset metataidot kuin itseohjautuvuus, resilienssi ja kyky ennakoida.

Merkityksen paradoksin ratkaisemiseksi tarvitaan konkreettisia tekoja:

• Palkkausjärjestelmien tarkistaminen: Työn vaativuuden ja osaamisen parempi huomioiminen palkkauksessa, erityisesti julkisilla ja hoiva-aloilla.
• Sosiaaliturvan uudistaminen: Järjestelmien muokkaaminen tukemaan useasta lähteestä ansaittua toimeentuloa ja yrittäjämäistä työtä.
• Verotuksen keventäminen: Sivutöiden verotuksen uudistaminen kannustavaksi ja joustavaksi.
• Johtamisen kehittäminen: Esihenkilöiden tukeminen, jotta he pystyvät entistä paremmin huomioimaan työntekijöiden yksilölliset tarpeet ja tukemaan heidän kehityspolkujaan.
• Oppimisen priorisointi: Mahdollisuuksien luominen jatkuvaan oppimiseen ja uudelleenkoulutukseen yrityksissä.

Työntekijän rooli: tuunaa ja kehity

Vaikka suurin vastuu rakenteiden muuttamisesta on päättäjillä ja työnantajilla, myös yksilö voi vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Työn tuunaaminen, eli oman työn muokkaaminen itselle mielekkäämmäksi, on yksi keino lisätä merkityksellisyyttä ja työn imua. Oman osaamisen aktiivinen kehittäminen, uusien teknologioiden omaksuminen ja verkostoituminen ovat elintärkeitä taitoja pirstaloituvassa työelämässä.

Kokonaisuudessaan suomalainen työelämä seisoo risteyskohdassa. Jos pystymme purkamaan merkityksen paradoksin ja varmistamaan, että jokainen voi kokea paitsi työn iloa, myös riittävän taloudellisen turvan, voimme rakentaa joustavamman ja tuottavamman työelämän, joka tukee Suomen kilpailukykyä tulevaisuudessa.