Mikko Hakala ja Kari Väisänen TAT:ista kirjoittivat Helsingin Sanomissa, että talousopetuksen pitäisi olla oma oppiaineensa. Se on selvä, että nuoret tarvitsevat talousopetusta, jotta he pystyisivät välttämään pahimmat karikot, kun esimerkiksi täysi-ikäisyys ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet isketään kasvojen eteen. Liian moni ajautuu aikaisessa vaiheessa taloudelliseen umpikujaan, mikä vaikuttaa pitkälti tulevaisuuteen. Moni maksuhäiriöinen sanookin, että maksuhäiriöt johtuvat nuoruuden hölmöilyistä ja holtittomasta rahankäytöstä. Mikä on sitten oikea tapa tarjota talousoppia niille, jotka eivät välttämättä sitä sillä hetkellä pidä maailman mielenkiintoisimpana asiana?

Kuten kirjoittajat totesivatkin, talousopetus kouluissa vähentäisi eriarvoistumista ja antaisi mahdollisimman monelle ainakin perustiedot oman talouden hoidosta ja hallinnasta. Itse kallistun kuitenkin siihen, että talousopetusta voisi tarjota muiden oppiaineiden ohessa. Omana oppiaineenaan talousopetukseen toki voitaisiin syventyä tarkemmin, mutta siitä voisi tulla turhankin kitkerää pakkopullaa niille, joilla tämä opetus olisi ehkä kaikkein tärkeintä.

En ole huolissani niistä, jotka miettivät sijoitusasuntoja tai pankkien kilpailutusta. Suurempi huoli on niistä, jotka miettivät riittääkö rahat ruokaan tai vaikkapa lapsien koulutarvikkeisiin. Toisaalta miltä aineelta pelkästään talousopetukseen käytettävä aika otettaisiin pois? En haluaisi nähdä sitä tilannetta, jossa jo muutenkin vähäisistä liikunnan, kuvaamataidon tai vaikka kotitalouden tunneista lohkaistaan osa silkkaan talousoppiin.

Talousopetus sulautuu moneen oppiaineeseen melko kevyellä vaivalla ja loppuihin hippusellisen mielikuvitusta käyttäen. Esimerkiksi tänä vuonna #TarkkaFyrkka-työpajoissa opetettiin oman talouden hoitoa ja piirrettiin sitten aiheesta sarjakuva. Nuoret ja vähän vanhemmatkin aidosti innostuivat asiasta ja siinä ohessa saatiin hyviä keskusteluita aikaan.

Kun talouskasvatusta olisi eri oppiaineiden yhteydessä, saataisiin viesti mielestäni kiinnostamaan laajemmin erilaisia ja erilaisista asioista kiinnostuneita nuoria. Hakala ja Väisänen puhuvat yläkouluista ja lukioista, mutta emme tietenkään saa unohtaa ammattikouluja. Sieltä valmistuvat tarvitsevat jopa kipeämmin talousopetusta, jos esimerkiksi päätyvät pian valmistumisen jälkeen tekemään töitä oman yrityksen tai toiminimen kautta.

Yhtäkaikki talousopetuksen lisääminen muodossa tai toisessa on yhteiskunnalle kannattava sijoitus. Ehkä asiaa kannattaisi kysyä lopulta nuorilta itseltään. Sen tiedän, että talousoppi kyllä kiinnostaa nuoria, kun se heille mielenkiintoisessa muodossa tarjoillaan.

Heikki Ruponen
TarkkaFyrkka-hankkeesta vastaava
Suomen Asiakastieto Oy