Juho Ovaska, Mauno Koiviston idänkortti, Sotamiehestä presidentiksi, Otava 2017

Matalan profiilin valtiomiehellä oli jokeri hihassa. Toukokuussa 2017 menehtyneen Presidentti Mauno Koiviston elämä ja ura olivat vahvasti sidoksissa Itään. Koivisto tuli tunnetuksi Venäjän tuntijana, mutta hänen idänsuhteis-
ta on esitetty eriäviä näkemyksiä. Koivisto ruokki itsekin Urho Kekkosen valtakautta seuranneen presidenttikampanjan yhteydessä käsitystä, että hänen idänsuhteissaan ”ei ole kehumista”.

Suomalaisten mielissä on elävä käsitys Koivistosta. Neuvostoliiton vierastamana presidenttikandidaatti asetetaan tässä kirjassa läpivalaisuun. Suomalaiset ja neuvostoliittolaiset lähteet osoittavat, että Koivistolla oli 1950 -luvulta lähtien paljon yhteyksiä Neuvostoliiton edustajiin. Koivisto osasi pelata idänkortilla taitavammin kuin monet muut YYA -ajan suomalaiset poliitikot – noudattaen matalaa profiilia.

Kirja tarjoaa uusia vastauksia siihen, kuinka Neuvostoliittoa vastaan sotineesta rintamamiehestä kasvoi Suomen ulkopolitiikkaa kylmän sodan aikana johtanut valtionpäämies. Kirja täyttää merkittävällä tavalla vasta käynnistymässä olevan Koivisto -tutkimuksen aukkoa.

”Sinähän ymmärrät, että pääministerin virka turvaa Sinulle parhaat mahdollisuudet taitelussa presidentin virasta. Miten sellaisesta voi kieltäytyä ?” (Viktor Vladimirovin kommentti Koivistolle keväällä 1981. ”Victor luonani ihan vakava.” (Koiviston kalenterimerkintä 29.9.1981).

Koiviston virkakausi presidenttinä oli koko sodanjälkeiseen Suomen pisin Urho Kekkosta lukuun ottamatta. Kirjassa tehdään Koiviston taustojen selvitystä ja esille tuonteja. Lähdetiedoilla on myös selkeä merkitys. Tutkimus on myös historiatutkimusta, henkilötutkimuksen ohella.

Mauno Henrik Koivisto syntyi Turussa 25.11.1923 jolloin Suomi oli pieni ja sisukas kansa Idän ja Lännen välillä. Merkittävä elementti poliittisten suhteiden taustalla oli Itäinen naapuri eli Neuvostoliitto. Silloin oli pakko kuunnella ns. ”Moskovan mielipidettä”. Oman vastineensa Suomen politiikkaan antoi jo silloin tohtori Ahti Karjalainen.

Mauno Koivistosta tuli ns. Kekkosen pitkän valtakauden jälkeen Suomen Presidentti v. 1992. Maunolla oli ”köyhä lapsuus”. Lisää olemista raskautti Äidin sairastuminen ja kuolema v. 1934 Maunon ollessa vain 11 -vuotias. Mauno liittyi nuorena SDP:hen ja taistelu kommunismia vastaan alkoi. Maunosta tuli ylioppilas. Hän siirtyi Turun yliopistoon ja valmistui ennätysajassa maisteriksi ja väitteli sittemmin valtiotieteen tohtoriksi. Hän tutustui varhain nuoreen ja kauniiseen opiskelijaneitoon Tellervo Kankaannimeen, jonka kanssa kihlautui ja avioliitto solmittiin v. 1952. Tytär Assi Elina syntyi v. 1957.

Neuvostoliitto luotti alun alkaen Koiviston, josta syntyi sanonta Koiviston ”neuvostomielisyydestä”. Myös Neuvostolehdistö vaikutti mielipidemuokkauksella asioihin. Koivisto oli pääministerinä v. 1979 – 1981 jonka jälkeen poliittisen uran jyrkkä nousu alkoi v. 1982 alkaen. Koivistosta tuli Suomen Pankin pääjohtaja, osittain hyvien neuvostosuhteiden ansiosta.

Odottelua vähensi yllättävä Kekkosen eroilmoitus ennen aikojaan, sairauden vuoksi. Neuvostoliitto alkoi varautua Koiviston voittoon ja nousuun Suomen Tasavallan Presidentiksi.

Koivisto oli fundeerava, lentopallomies ja Presidentti. Kyllä se siitä oli suuren käden heilautuksen käyntikortti. Koivistolla oli salainen ase, ns. Idänkortti, joka oli lyömätön ase mahdollisia paikallisvastustajia kohtaan. Koivisto hoiti taitavasti sisäiset suhteet ja osoitti myös merkittävää valtiomiestaitoa ulkosuhteissa.

UNTO VASKUU