Ensi alkuun pitää sydämellisesti onnitella Pikkuleijonia MM-mitalista. Näyttää siltä, että hyvä kehitys jatkuu, ja kiekkokansa saa nauttia vielä tulevienkin Leijonien otteista. Mahtavaa!

Onnittelen samaan hengenvetoon myös Petra Ollia naisten painin EM-mestaruudesta.

Tanskassa Suomi-leijonat ovat näyttäneet hyvin teroitetut kyntensä oikein hienosti, vaikka aika heppoisia kaksi ensimmäistä vastustajaa olivatkin. Oikeastaan kävi sääliksi Etelä-Koreaa ja Latviaa, vaikka Olympialaisissa Etelä-Korea pisti kovastikin hanttiin ja Latvian kanssa on ollut joskus muistini mukaan aika tiukkaakin vääntöä. Maalisuhde 16-2 on kuitenkin aika hurja. Onko järkeä tässä nykysysteemissä, kun tasoerot ovat näin suuret? Eipä siinä mitään, että uusia maita nähdään arvokisoissa, mutta silti…

Pelit kovenee, ja pidot paranee. Norja tuskin pystyy Suomea kaatamaan, mutta jokainen peli on omanlaisensa. Tämä Leijonajoukkue näyttää kyllä siinä mielessä hyvältä, ettei yhtäkään vastustajaa aliarvioida eikä peliä niin sanotusti lopeteta siihen, kun tilanne on suomalaisten hyväksi vaikka 4-0. Ennusmerkit ovat todella hyvät jatkoa ajatellen.

Täytyy vain ihailla, kuinka kemiat ja pelillinen ajatuksenjuoksu joukkueessa toimii. Tietysti Aho-Teräväinen –kaksikko on ihan omaa luokkaansa Savinaisen kanssa, mutta muutenkin meininki on hyvä. Tehopisteet puhuvat puolestaan. Varsinkin nämä kaksi ensin mainittua ovat kuitenkin pelaajia joilla on leima otsassa, ja jokainen tuleva vastustaja taatusti tietää keitä vastaan ovat pelaamassa, varsinkin kun jäällä kohdataan USA ja Kanada.

Tunnustan, että pelkään mahdollisia loukkaantumisia. Sekoaisiko pakka ihan täysin? Yhteistä harjoitusaikaa on ollut niin vähän maajoukkueen ja NHL-vahvistusten kesken, että saattaisi mennäkin. Pysykää joka iikka poissa pahoista paikoista, jooko?

Toivotan tsemppiä tuleviin peleihin Leijonille! Rennot reidet ja tiukat ranteet! Ehkäpä sieltä saattaa teille tulla jopa MM-kultaa.

SOHVAMAMMA